perustiedot

Butikssnattare	Butti
pohjoisruotsinhevonen, ori	ruunikko, 156cm
08.02.2008, oma ikääntyminen	ei vielä rekisterissä
ko he c, re 50cm	ei kilpailukäytössä
kasvattaja tuntematon	Pätkis

“ senttikin lähemmäs, niin vedän sulta pään irti “
Butti on luonteeltaan varsinainen luonnonoikku. Sen koko olemus kuvastaa yo. tekstiä. Orin kanssa kannattaa siis olla määrätietoinen, mutta kuitenkin varovainen. Ongelmat ilmenevät yleensä varsinkin silloin, kun kyseessä on ihminen, joka ei ole vielä näyttänyt orille kaapin paikkaa. Varhainen näyttö siitä, että minä olen pomo ja sinä uskot saa Butin käyttäytymään melko kivasti. Tai no, kivasti siihen verrattuna, miten se vieraille kovistelee.
Harjatessa ja kavioita putsatessa kannattaa laittaa Butti käytävälle, jos haluaa pitää päänsä. Silloinkin ori voi vielä yrittää näykkiä, mutta kukkoilu yleensä loppuu lyhyeen, jos orille näyttää aivan kirjaimellisesti taivaan merkit. Kavioita putsatessa kannattaa pitää huolta selustastaan. Hampaat voivat yrittää hamuta putsaajan takapuolta, mutta yleensä napakka “ei!” riittää. Sen jälkeen ei yleensä edes takajalkojen kanssa ole mitään ongelmaa.
Satula ja Butti ovat kyllä, pakko sanoa, aivan ylimmät ystävykset. Orin ilme kertoo yleensä sen, että; “ voithan sä yrittää, mutta mun selkään et tule! “, kyseessä ovat siis äkäiset mulkaisut ja irvistykset, joiden tarkoituksesta ei yksinkertaisesti voi erehtyä. Satulavyötä tavoitellassa voi joskus takajalkakin eksyä vatsan alle ja silloin ovat sormet vaarassa. Suitsien kanssa ei - myös omaksi ihmetykseksi - ole mitään suurempaa ongelmaa. Hampaat saattavat joskus vaikuttaa kiinni liimatuilta, mutta pieni kutittelu ja omppukuolaimet ratkaisevat usein tämänkin ongelman.

“ voi sua raukkaa, luuletko tosissas, että mää suostun tähän hommaan? “
Aivan, ratsastaessa ei tarvita edes sanoja, pelkkä käytös riittää. Jo selkäänpääsystä on meinannut kehittyä ongelma. Ori täytyy viedä maneesin nurkkaan, jolloin se ei yksinkertaisesti voi peruuttaa alta pois. Silloinkin vaaditaan ääretöntä nopeutta, jollei tahdo tapella puolta vuotta. Jalustimetkin on opittava säätämään käynnissä, mahdollisesti jopa ravissa, sillä ori ei hidastele ilman ohjista kiskomista. Joskus tosin vauhti on hämäystä, sillä työntekoa pyytäessä huomaa yhtäkkiä istuvansa keskellä kenttää seisovan hevosen selässä, joka ei kaikesta päätellen meinaa siitä enää tämän vuoden aikana liikkua. Kannukset ja raippa ovat siis melkein välttämättömiä, jos edellä mainitun kokemuksen jättäisi mieluiten välistä. Huomattuaan ettei kenkkuilu auta, saattaa Butti jopa rueta hakemaan jonkinlaista muotoa. Kunhan keksii uusia tehtäviä ja pitää orin mielen virkeänä, sujuu työnteko jopa mallikkaasti.
Esteilläkin kannattaa edetä harkiten. Tehtävät, jotka pitävät Butin aivot töissä, auttavat huomattavasti ratsastajaakin. Joskus ori saattaa vähän epäröidä ja silloin sen hyppytyyli on tämä; ensin toinen etujalka ja sen perässä loput. Kuitenkin Buttia “rohkaisemalla” voi päästä todella hyvään tulokseen myös erikoisesteiden kanssa.

“ tuo pelto näyttäis aika kivalta, mitäs jos poikettais nauttimassa pika-ateria? “
Taluttaessa Butilla on käytettävä oririimua, joka kierretään vielä kaiken lisäksi turvan ympäri. Oria nimittäin suoraan sanottuna kiinnostaa jok’ikinen kasvi ja silloin taluttajaa viedään. Butti ei oikeastaan ole luonteeltaan säikky, mutta joskus se saattaa aivan etsimällä etsiä asioita, joita se voi käyttää tekosyynä villiin pukkilaukkaan, jolloin taluttaja juoksee kiljuen perässä. Autot ovat erinomainen veruke tehdä edellä mainittu jekku.
Jos Buttia haluaa talutella, täytyy se kuitenkin saada ensin kiinni. Varsinkin kurakeleillä pojan lempileikki on juosta tarhan mutaisimpaan päähän ja ikään kuin nauraa siellä: “tule hakemaan, jos uskallat!” Siksi leipä- tai omenapala on yleensä välttämätön tarhasotahakijan varustus, sillä silloin Butti suorastaan juoksee luokse, onpa se pari kertaa kaatanut hakijan hosumisellaan kumoonkin.